Viimeksi hehkuttamaani rauhallista työaikaa en ole päässyt vielä kokeilemaan, sillä syksyn ensimmäinen nuhakuume rantautui meille heti koulujen alkajaisiksi. Ja minäkin sain siitä osani.

Onneksi olin aikaisemmin hankkinut itselleni kilon, pari ontelokudetta ja onnistuin löytämään myös virkkuukoukun.

Virkkaus ja helppo malli on mukavaa ajankulua vaikkei olo paras mahdollinen olisikaan. Vaikka tästä matosta tuli suht iso, pystyin pitämään sitä koko ajan virkatessani sylissä.

Malli on Kauhavan Kangasaitan tämän syksyn tuotekuvastosta. Käyttämäni kude on luonnonvalkoista Eko-ontelokudetta (ohjeessa käytetään ohuempaa Lilli -kudetta). Laiskuuksissani en kastellut kudetta ennen virkkausta, mutta virkkasin tarkoituksella hieman löysempää pesun aiheuttamaa kutistumista ajatellen.

Onkohan vika “käsialassani” vai ohjeen seuraamisessa, kun tuon yhtenäisen keskiosan ja reikäosan väliin tuleva reikäkerros ei asetu nätisti, tai siis niitä reikiä ei näy ollenkaan. Taisin tehdä lenkkeihin liian tiukat ketjusilmukat, mutta petrataan sitä sitten seuraavassa matossa.

Ja matto on ihan tarkoituksella väärinpäin :)  Minusta se on pitsisemmän näköinen näin, ja reunan “terälehdetkin” asettuvat nätimmin.

Ainakin minulle virkkaaminen  saa aikaan jännityksiä selkään, erityisesti lapojen väliin, vaikka kuinka yrittäisin virkata ryhdikkäässä asennossa. Mutta sitten kun matto on valmis voi hyvillä mielin oikaista itsensä PIIKKImatolle. Toimii. Mieletön peli siis. Muistakaa käyttää niitä mattojanne, ei ne mihinkään ihmeisiin sieltä sängyn alta tai komeron nurkasta käsin pysty.

Pitkän tauon jälkeen täällä sitä ollaan taas. Haistelemassa blogistanian tuulia.

Risua on väännetty kesälläkin. Kesäkuussa, heti miehen loman alkajaisiksi suunnistusmetsässä telomani nilkka haittasi työntekoa useamman viikon. Kolhun takia myös kaikki lomareissut siirtyivät ja lapsille (miksei myös äidille) niin tärkeä huvipuistoreissu ja uimiset jäivät aivan loppulomaan.

Lomalla tehtiin myös pientä huoneenvaihtoremonttia, joten itseasiassa oli ihan hyvä, että se (työ)loma loppui jo. Josko jouluksi sitten saisi kaikki tavarat lopullisille paikoilleen. Ukkokulta kyllä ahkeroi paljon enemmän kuin minä, teki huvimajaa ja puuliiterinkin runko on jo valmiina pihassa.

Koulujen ja arjen alkaminen aamuherätyksineen tuntuu aika rankalta. Ja paluu pyykkikoneen ääreen, ja silitysraudan varteen. Kesällä ei paljon shortseja ja t-paitaa isompaa vaatetta tarvittu, aina ei niitäkään.

Postauksen otsikko kuvastaa sitä, että minulla on tänä syksynä ensimmäistä kertaa muutama tunti ihan omaa (työ)aikaa.

Verstaalle lähtö helpottuu ja nopeutuu, kun ei tarvitse miettiä miten saada lapsi viihtymään siellä varttia pidempään. Ei tarvitse tehdä eväitä ja kuljettaa leluja edestakaisin. Voi toivottavasti keskittyä pelkästään risunvääntöön ja kuunnella jopa radiota.

Uusia ideoitakin on pikkuhiljaa alkanut putkahdella, mutta ihan vielä en pääse niiden kimppuun. Ensin on tehtävä vähän rästi- ja remonttihommia alta pois. Ja popsittava rautaa ja vitamiineja, ettei koko kevään vaivannut väsymys pääse uudestaan niskan päälle.

Käsitöitä, muita kuin näitä risuisia puuhia en ole juurikaan kesän aikana tehnyt. Eikun olenpas sittenkin, jalkaa potiessa neuloin itselleni Lumi-huivin.

Tällaista tällä erää. Toivottavasti seuraava postausväli ei veny niin pitkäksi kuin edellinen. Ihanaista elokuun jatkoa teille kaikille. Ainakin täällä lännessä on vielä kesä, nautitaan siitä niin pitkään kun voidaan.

Onnea kaikille äideille!

*  * * *  *

*  * * *  *

Tags: risukuppi, risupannu, risutyö