Kiitos juhannusterveisistä. Täällä länsirannikolla satoi kovin, mutta kuluihan se juhannus sadetta pidätellenkin. Viime päivien helteiden ansiosta kesäinen tunnelma on onneksi palannut ja uimaankin on päästy.

Juhannuksen jälkeen olen vielä risuillut, mutta nyt ukkokullan jäätyä lomalle risuverstas saa hetkeksi unohtua. Nettipuotia en kuitenkaan sulje, mutta hieman pidempiin toimitusaikoihin kannattaa kesälomakaudella varautua.

Monta kertaa on pitänyt kirjoittaa nettipuodin pitäjän arkipäivästä, erityisesti pakkaajan näkökulmasta. Sinisen huoneen Hanne kirjoitti blogissaan laatikkohommista hetki sitten, mutta valotetaan asiaa vielä hieman lisää.

Tuotteistani monet, esimerkiksi pienet liitutaulut tai huopakorut kulkevat postissa helposti pakattavina ja edullisina kirjeinä. Hieman haasteellisempia pakattavia ovatkin sitten piikkilangasta taivutetut sydämet ja kranssit. Arvaattekos kuinka helppoa on ison, pitkäpyrstöisen risulinnun tai useamman sellaisen postitus?

Se on helppoa, jos vain on riittävän iso laatikko ja jos linnun “pyrstöhöyhenet” kestävät taivuttamista. Saan hakea kierrätykseen muuten meneviä laatikoita paikallisesta rautakaupasta, mutta monet isot laatikot ovat turhan järeitä jo ilman sisältöäkin. Paino taas lisää lähetyksen hintaa. Koska käytän ennakkolaskutusta täytyy minun joskus arvioida lähetyksen paino ja postikulut etukäteen. Jos lähetysvalmis laatikko sitten painaakin enemmän kuin aavistelin, jää osa postikuluista omalle kontolle. Asiakkaalta en jälkikäteen peri mitään lisämaksuja.

Risutuotteiden kohdalla on mahdollista myös se, että paketti osoittautuu lopulta kevyemmäksi kuin alunperin ajattelin. Tai jopa punnitsin. Risu ja sammal ovat luonnonmateriaalia, jotka kuivuessaan menettävät kosteutta eli tuotteiden paino vähenee. Jos paketin postikulut osoittautuvat pienemmiksi kuin laskuttamani, informoin siitä asiakasta ja joko palautan postimaksujen erotuksen tai annan “alennussetelin” puotiin tulevien ostosten varalle.

Pakkaamisessa käytän pelkästään kierrätysmateriaalia. Tähän asti sitä on onneksi aina löytynyt. Kerron tämän siksi, ettet postissa ihmettele jos tiskille nostetaankin pöytäsirkkelin tai kananmunien pakkauslaatikko. Tai jokin vielä eksoottisempi leikaten, yhdistellen ja teipaten toteutettu pakkaustaideteos ;)

Osoitelaput paketteihin teen Itellan Prinetti ohjelmalla. Asiakkaan osoitetiedot minulla on useimmiten jo laskutusohjelmassa, joten siitä ne saa kätevästi “leikattua ja liimattua” suoraan Prinettiin. Osoitekortti koneelta tarrapaperille, lappu paketin kylkeen ja paketti postiin.

Jos asiakas ilmoittaa tilatessaan myös puhelinnumeronsa, syötän sen osoitelappuun jolloin asiakkaan kännykkään kilahtaa tekstiviesti heti paketin saavutua postitoimipaikkaan. Muutenhan keskimmäinen osa tuosta osoitelapusta lähtee asiakkaan postilaatikkoon seuraavan postijakelun mukana. Asiakkaalle lähetän kuitenkin aina toimituksesta viestin, johon liitän mukaan linkin Itellan sivuilla olevaan lähetysten seurantaan.

Pikku hiljaa pakkaus- ja lähetyspuuhat alkavat täällä siis sujua. Ei ehkä sietämättömän keveysti, mutta siedettävästi kuitenkin. Viimeisessä kuvassa on hieman isompi pakkauserä, joka lähti ennen juhannusta Pielavedelle, Sisustus Lyydiaan. Jos reissusi suuntautuu sinnepäin käypä kurkkaamassa löytyisikö sieltä mökkituliaisia tai koristeita omaksi iloksi.

Aurinkoista heinäkuuta!

Kuvassa on taas yksi tilaustyötä tehty kiemurainen risukoriste. En voinut vastustaa kiusausta kokeilla miltä se näyttäisi klapien keskelle asetettuna… ja kas risunuotiohan siitä tuli.

Vaikutelma olisi ehkä vielä tehokkaampi jos minulla olisi ollut jokin oranssinpunainen kesäkukka tuon sammalpallon tilalle. Turvallinen nuotio, joka sopii “poltettavaksi” myös metsäpalovaroituksen aikana.

Kuvan myötä toivon kaikille turvallista juhannusta!

Kerro tästä kaverille * Tell a Friend

En ole minnekään kadonnut, mutta puhelinongelmat jatkuvat vielä. Postaan kun blogiin oli kilahdellut “kiitettävästi” vieraskielistä roskapostia. Siivoilin roskat ja muutin kommentointia sen verran, että uuden kommentoijan ensimmäinen kommentti menee nyt hyväksyntään.

Risujakin väännetään taas korennoiksi ja linnuiksi viikonlopun siivous & kuopuksen synttärirumban jälkeen. On hämärää, vettä sataa ja verstaalla on kylmä. Välihousutkin on taas kaivettu esiin. Onneksi verstaalla sentään on valot ja säteilylämmitin.

Viimeaikojen käsitöitä risutöiden lisäksi on hallinut sutihommat. Kaikki-valkoiseksi-maalauskärpänen on puraissut ja sitten vielä toinenkin “ötökkä”. Törmäsin hetki sitten Wanhattaren ihanaisessa blogissa pysähdyttävään kuvaan, jossa oli turkoosi tuoli. Lähes samanlainen kun meilläkin mummolasta saatuina on. Pakkohan sitä oli minunkin saada turkoosia maalia. Tuoli säästyi vielä käsittelystä, mutta kiikkustuoli sai värikylvyn.

Maalausoperaatio onkin sitten asia, jota kaikki eivät oikein ymmärrä. Ensin pestään maalipesulla, maalataan hartaasti ja lopuksi hiotaan maalipinta pilalle. Tykätköön ken tykkää, minä ainakin tykkään. Jonain päivänä ehkä vielä paikkailen hiontoja, mutta sitä ennen aion lämmitellä tuossa kahvikuppini kanssa kun palaan verstaalta. Ja jonkinmoista pehmustettakinkin tuo vielä kaipaa.