Kesällä on risuja ja valmiita töitä on näppärä kuljetella kottikärryillä, mutta ne ovat nyt talviteloilla ja kuljetukset hoituvat lasten pulkalla. Meillä on maassa hitunen lunta, mutta ei jäätä, joten potkukelkka odottaa vielä parempia ajokelejä.

Talventulo yllätti minutkin. Olin aivan varma, että kyllä tästä sää vielä leudoksi muuttuu ja saan otettua hieman lisää sammalta talteen. Mutta toisin kävi. Sammalvarasto on nyt käytetty loppuun, joten seuraavan kerran puotiin tulee sammaltöitä vasta sitten kun on kunnon plussakelit ja maa näkyvissä.

Viimeisin isompi sammaltyö oli minulla tässä työpöydällä lounasseurana. Vieressä istuskelee kokonsa puolesta esikuvana toiminut heinänalle.

Tällä sammalnallella on liikkuvat kädet ja jalat, mutta ei se varsinaisesti oikein seisoa jaksa. Silmissä on nyt tilapäisesti kissan vihreät viirusilmät kun muita ei laatikosta löytynyt. Täytyy hankkia ruskeat nappisilmät niin saadaan nalleherralle vähän lempeämpi katse.

Otetaan tähän nyt vielä yksi poseerauskuva nallesta ennenkuin se lähtee matkalle kohti uusia seikkailuja. Onkohan normaalia, että tulee pikkuisen haikea olo, kun täytyy päästää työnsä maailmalle?

Ja sitten on vielä se hankalampi osuus eli hinnoittelu. Tein nallea reilut kaksi ja puoli tuntia eli ihan hetkessä tällaista ei tehdä. Tai minä en ainakaan osaa tehdä. Enkä toisaalta usko, että asiakas haluaisi hutaisten tehtyä nallea ostaakaan, enkä minä sellaista suostu tekemään enkä varsinkaan myymään. Sammal materiaalina ei ole minusta miellettävissä ilmaiseksi, vaikka tämän nyt tuosta omasta pihasta keräsinkin. Eikä tätä lyhyttä mattomaista sammalta taitaisi olla edes kaupan.

Muuten nallen materiaalit eivät ole kovin kalliita, kanaverkkoa, pinnoitettua rautalankaa, sanomalehteä, muutama vanha nappi sekä muovisilmät. Suurin osa hinnasta koostuu siis pelkästä työstä. Hintaan pitää tietysti lisätä päälle se vähemmän mukava lisä, eli arvonlisävero (23%), ja tietenkin jonkinlainen kate kattamaan muita yritystoiminnan pakollisia menoja ja veroja. Eipä ihme, että nallellakin vähän silmät pyörii päässä kun omaa arvoaan miettii.

Facebookin puolella olenkin jo kertonut, että marraskuussa puodissa asioineiden kesken arvottiin eilen 1.12.  sammalsydän ja sen voitti Riikka R. Palkinto on jo toimitettu voittajalle.

Jaa vielä yksi asia… joulu nimittäin. Olen pitänyt tätä blogia täällä wordpressillä kohta neljä vuotta ja halusin kokeilla miltä bloginpito Bloggerissa tuntuu, joten kokeilin. Ainakin joulublogin verran.

Eli postauksia voinee melko suurella varmuudella bongailla näin joulukuussa lähinnä sieltä. Tervetuloa kurkistamaan. Pääset blogiin alla olevaa kuvaa klikkaamalla.

Mukavaa joulunodotusta!

Ensin oli vain muutama… mutta kohta niitä olikin hyllyntäydeltä.

Kasvaakohan joukko tuosta vieläkin? Tonttujen lakki ja takki on turvepellavaa. Parrat villaa ja nenät puuta.

Saa tonttuilla!

tiptap-terveisin

tonttutehtaan johtaja :)

Syksyllä tein lastenhuoneen suursiivousta ja kävin läpi myös vanhat puupalapelit. Ne palapelit, joissa kaikki palat oli tallella säästettiin ja vietiin kierrätykseen, mutta muiden keskipaloista tein spraymaalaamalla ja leimaamalla pieniä jääkaappimagneetteja.

Edit 16.11.2010 Kertokaapa te kokeneet leimailijat mikä on sellainen muste joka ei hieraannu heti pois niinkuin tämä käyttämäni leimasinmuste (hopeinen Versafine) teki vielä tuntienkin päästä, vai onko sellaista ylipäänsä? Täytyisikö tällaiset kohteet sittenkin leimata reilusti akryylimaalilla?

Näihin mattamustalla spraymaalilla suihkittuihin palasiin voisi käyttää liituakin, mutta palojen koko on kuitenkin aika pieni, joten isompia runoiluja näihin ei oikein pääse rustaamaan.

Hyvää isänpäivää kaikille isille!