Eilen kun tragedia tuli julkisuuteen, muistui mieleen Jokela. Huomasin miettiväni, mihin enää voi luottaa. Ihmisen pahuuteen nyt ainakin. Tuntuu että hyvät teot ovat pieniä ja huomaamattomia, pahat teot massiivisia joilla saa Helsingin Sanomienkin kansilehden kokonaan… Pienten lasten äitinä on musertavaa huomata ajattelevansa ylläolevalla tavalla.
Meillä ei avattu eilen radiota eikä telkkua ennenkuin lapset olivat nukkumassa.
Aamulla lippujen liehuessa puolitangossa, havahduin, olisiko pitänyt jutella asiasta?
Ottavatkohan ne asian esille kuopuksen päiväkodissa - tuskin.
Mutta eskarilaiset varmasti jo puhuvat.
Kuinka luoda turvallisuutta ja kertoa ettei tarvitse pelätä, ei sellaista tapahdu “yleensä” , kun sisällä huutaa ääni että “tapahtuupa, noin kerran vuodessa!”
En minä osaa pienille selittää kun en itsekään ymmärrä. Luonnonlaki? Sattuma? Jumalan tahto? Huono tuuri?
Kaunis kuva.
Minulta myös osanottoni niille, joita tragedia koskettaa läheltä.
Varmasti monella meistä pelko valtaa mieltä ja se on aivan luonnollinen reaktio. Pelätä saa, mutta pelolle ei tule antaa valtaa.
On tärkeätä pyrkiä jatkamaan normaalia arkea ja realisoida pelko inhimilliseen mittaan. Faktahan se on, että ei tällaisia asioita tapahdu yleensä.
Lapselle tulee kertoa, kunkin lapsen kypsyysasteen mukaan, välttäen dramatiikkaa ja siten balansoimaan tunnetilaa, jonka se mahdollisesti herättää.
Meilläkin seurattiin tilannetta hiljaisesti netin välityksellä. Kohta kuulen mitä eskareille ja ekaluokkalaisille on kerrottu. Kyllä jotain varmaan, ainakin miksi lippu on puolintangossa.
On tärkeätä, että asian vakavuutta ei kuitenkaan arjen jatkamisen painottamisella vähätellä. Laajemmassa mittakaavassa ajatellen, tämän tyyppiset väkivallantekijät nimenomaan hakevat suurta huomiota teolleen. Asialla on siis kaksi kovin vakavaa ja toisaalta ikävää puolta; on siis tärkeätä, että asiasta puhutaan, mutta toisaalta se on tämän tyyppisten henkilöiden patologista “ravintoa”.
Ja joillekin on liian helppoa tappaa toisia ihmisiä. Luulisi, että jokin moraali tai ihmisyys estäisi. Vaikea ymmärtää tällaista. Mutta erittäin kaunis kuva.
Totta.
Kaunis kuva.
Eilen kun tragedia tuli julkisuuteen, muistui mieleen Jokela. Huomasin miettiväni, mihin enää voi luottaa. Ihmisen pahuuteen nyt ainakin. Tuntuu että hyvät teot ovat pieniä ja huomaamattomia, pahat teot massiivisia joilla saa Helsingin Sanomienkin kansilehden kokonaan… Pienten lasten äitinä on musertavaa huomata ajattelevansa ylläolevalla tavalla.
Ja miten niille pienille tämän voi selittää?
Meillä ei avattu eilen radiota eikä telkkua ennenkuin lapset olivat nukkumassa.
Aamulla lippujen liehuessa puolitangossa, havahduin, olisiko pitänyt jutella asiasta?
Ottavatkohan ne asian esille kuopuksen päiväkodissa - tuskin.
Mutta eskarilaiset varmasti jo puhuvat.
Kuinka luoda turvallisuutta ja kertoa ettei tarvitse pelätä, ei sellaista tapahdu “yleensä” , kun sisällä huutaa ääni että “tapahtuupa, noin kerran vuodessa!”
En minä osaa pienille selittää kun en itsekään ymmärrä. Luonnonlaki? Sattuma? Jumalan tahto? Huono tuuri?
Kaunis kuva.
Minulta myös osanottoni niille, joita tragedia koskettaa läheltä.
Varmasti monella meistä pelko valtaa mieltä ja se on aivan luonnollinen reaktio. Pelätä saa, mutta pelolle ei tule antaa valtaa.
On tärkeätä pyrkiä jatkamaan normaalia arkea ja realisoida pelko inhimilliseen mittaan. Faktahan se on, että ei tällaisia asioita tapahdu yleensä.
Lapselle tulee kertoa, kunkin lapsen kypsyysasteen mukaan, välttäen dramatiikkaa ja siten balansoimaan tunnetilaa, jonka se mahdollisesti herättää.
Meilläkin seurattiin tilannetta hiljaisesti netin välityksellä. Kohta kuulen mitä eskareille ja ekaluokkalaisille on kerrottu. Kyllä jotain varmaan, ainakin miksi lippu on puolintangossa.
On tärkeätä, että asian vakavuutta ei kuitenkaan arjen jatkamisen painottamisella vähätellä. Laajemmassa mittakaavassa ajatellen, tämän tyyppiset väkivallantekijät nimenomaan hakevat suurta huomiota teolleen. Asialla on siis kaksi kovin vakavaa ja toisaalta ikävää puolta; on siis tärkeätä, että asiasta puhutaan, mutta toisaalta se on tämän tyyppisten henkilöiden patologista “ravintoa”.
näin on.
Ja joillekin on liian helppoa tappaa toisia ihmisiä. Luulisi, että jokin moraali tai ihmisyys estäisi. Vaikea ymmärtää tällaista. Mutta erittäin kaunis kuva.