Varokaa äänekästä risunvääntäjää!

Terveisiä siilopajasta. Kävin tänä iltana jo toistamiseen testaamassa kuinka kranssien teko siellä sujuu. Kameraa en viitsinyt ottaa mukaan, koska yllättäen taaskin sataa kaatamalla vettä.

Tänään kranssien teko sujui jo hieman ergonomisemmin kun huomasin ottaa mukaan jakkaran. Samalla raahasin vintiltä mukaan vanhan, melkein puolen neliön kokoisen Goldstar -mankan. Muistan sen tahtiin tanssittaneeni kaverin kanssa barbeja noin vuonna 1982 ;) Kolhosta ulkonäöstä huolimatta mm. Vihreän joen rannalla soi sen verran kivasti pyöreässä kiviseinäisessä kopissa, että eihän sitä itsekään voinut hiljaa olla.

Täytyy varmaan laittaa portille jokin kyltti varoittamaan naapureita ajoittaisesta desibelirajan rikkoutumisesta. No.. en silti tiedä kuinka vähän meteli loppujen lopuksi kuuluu siilon ulkopuolelle, enkä kyllä välittäisi, että joku tulisi salaa hoilotustani kuuntelemaan ;)

Valot siilossa siis jo on ja kuvan takkakin on jo odottamassa asennusta. Kyllä taas Suomi pieneni kun löydettiin Huutokauppakanavalta ilmiotus sopivasta takasta ja huomattiin, että tämä takkahan on kaupan tässä kotikylässämme. Ja eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun kysyttiin mihin takkaa voisi tulla katsomaan, saimme osoitteen ja nimen. No nimen perusteella sitten selvisi, että takka oli itseasiassa lapsuuden aikaisen parhaan kaverini luona. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Sekä takka että vanhan tutun näkeminen pitkästä aikaa.

Pientä ehostusta takka toki kaipaa, mutta ulkoista ilmettä enemmän odotan sen lämmittävää vaikutusta. Siilossa oli +3 astetta, mutta silti alkoi vilukissan sormia palelemaan.

Niksu Nurkasta sain tällaisen hienon palkinnon kauniiden sanojen kera. Kiitos Niksu! Nämä tällaisten kiertopalkintojen eteenpäin jakamiset on aina pahoja juttuja ja juuri nyt en jaksa siihen paneutua. Palaan tähän asiaan vielä.

Niksun blogissa voi ihailla kaikenlaisia kotieläimiä, joita toivoisin meilläkin olevan. Valtavan iso navettahan meillä kyllä on, mutta harmittavasti ihan läpilaho sellainen. Hyvä kun uskaltaa sisällä käydä pikapikaa piipahtamassa. Tässä kuva entisestä lampolasta, missä on vielä karsinatkin suurinpiirtein ehjät. Muualla tilanne on huomattavasti pahempi.

Nyt laitan läppärin kiinni, sytytän kynttilän ja haen lasin punaviiniä kohmeisia sormiani lämmittämään. Sitten nostan jalat sohvalle ja avaan radion. Mukavaa perjantai-illan jatkoa.

This entry was posted in Muita tärkeitä juttuja, Siilosta verstaaksi -projekti. Bookmark the permalink.

8 Responses to Varokaa äänekästä risunvääntäjää!

  1. Inkivääri says:

    Ai ehostusta – minä kun heti ihastuin takan ruosteiseen ulkokuoreen:) Odotan innolla kuvia siilopajastasi – on varmaan ihana aina mennä sinne tekemään nyt kun viimein sait oikein kunnon työtilan!

  2. Kaisla says:

    Maltan tuskin minäkään odotella kuvia siilostasi.

  3. risulintu says:

    Eipä tuolla siilolla ole vielä paljon kuvattavaa, kun siellä on vain tuo asentamaton takka, jakkara ja pöytä. Sekä tietysti lattia täynnä risua ja risusilppua. Hyllyjä ja työtasoa uupuu, mutta kaikki ne täytyy tehdä kaareviksi seiniä mukaillen ja siihen menee hieman aikaa.

    Nappaan sieltä kyllä pari kuvaa kun viitsin ottaa kameran mukaan. Piti niin mennä sinne tänäänkin, mutta kun TAAS satoi vettä, niin päätin käyttää illan lastenhuoneen kaaoksen taltutukseen. Nyt alkaa olemaan aikalailla puhti poissa, mutta onpahan hetkeksi lastenhuone lelulaatikoineen puhdas paperisilpuista, karkkipapereista, likaisista sukista ja rikkinäisistä leluista jne ;)

    Leppoisaa lauantaiehtoota :)

  4. Niksu says:

    Wau !
    Siitä työtilasta tulee varmasti hieno!
    Heino lampola on varmasti aikoinaan ollut.
    Meidänkin lampola on jotain vm- 50 jos ei vanhempikin. Kivinavetta pysyy hyvin kuosissaan :) Toisin on vuonna 1982 tehty laajennus se rapistuu kovalla vauhilla. Pitäs äkkiä hommata sinne eläimiä ;) Oispa enemmän aikaa.
    Muuten miten kauan kerätyt pajut pitää antaa kuivua vai voiko niitä käyttää heti kun on keränny?
    Mua on neuvottu kummallaki tavalla joten en tiiä kumpaa uskois?

  5. risulintu says:

    En ole pajun kanssa paljon touhunnut, mutta ymmärtääkseni nyt kerättyjen pajujen olisi kai hyvä antaa sitkistyä ainakin muutamia päiviä (viikon?) ennen punontaa. Mielestäni säilyttävät notkeutensa viileässä useita viikkoja, tai kyllä niistä ainakin isompia juttuja (esim. kaaospalloja) saa myöhemminkin tehtyä.

    Tuo pajujen kuivattaminen liittynee siihen, että sen pitkän kuivatuksen ja sitten liotuksen jälkeen ne kutistuvat vähemmän. Punontaominaisuudetkin kai jotenkin siinä prosessissa paranevat. Kutistumisen minimointi on ainakin sisälle tulevissa töissä tarpeen. Ulkojutut tekisin itse ainakin tuoreesta hieman sitkistyneestä pajusta.

    Meilläkin on viimein nuo viljelypajut pudottaneet lehtensä :) Melkein jo luulin, että pysyvät vihreänä pöheikkönä koko talven ;D

  6. Itse olen punonut pajusta kaaospallot jo samana päivänä
    kun pajut on kerätty. Palloissahan ei ole väliä sillä kutistumisella.
    Kaikkien oppien mukaan sitä pitäisi kuivattaa ja liottaa mutta
    jos sormet syyhyää niin siitä vaan.
    Sateen suojassa olevat tekeleet kestää jopa 5 vuotta ulkona.
    Väri muuttuu ihanan ruskean oranssiksi.

  7. risulintu says:

    Noinhan se on eli jos paju tuntuu taipuvan, niin miksi odotella jos hinku tekemiseen on kova :)

  8. Inkivääri says:

    Ulosjätettävät työt voi hyvin tehdä tuoreesta pajusta, mutta sisälle tulevat kyllä ravistuvat kuivuessaan pahasti – siksi ne suositellaan tehtäväksi kuivasta.