Ensikosketus olkimassaan ja -paperiin

Kuten edellisessa postauksessa mainitsin, niin kokeilin vihdoin viimein olkimassa ja/tai paperin tekoa pienellä määrällä lähipellolta puimurin jälkeen jättämästä vehnänkorsisilpusta. Ja olihan siellä joukossa paljon muutakin heinäkasvia kuin tuota vehnää. Jokatapauksessa ajattelin, että täytyy se pussi tuolta kuistin seinästä saada pois roikkumasta ennen seuraavaa elonkorjuuta :) .

Eli aloitin kokeilut pienellä määrällä, punnitsemalla 40g tuota korsisilppua kattilaan. Silppusin sitä vähän lisää keittiöfiskarsseilla ja yritin poistaa suurimmat muiden kasvien esiintymät. Laitoin joukkoon vettä ja noin 8g (20% silpun kuivapainosta) kidesoodaa. Keittelin ja keittelin ja lisäilin välillä vettä. Haistelelin ja haistelin sangen ikävää hajua ja pidin liesituulettimen päällä koko ajan. Joukkoon heitin myös tiskipöydän kulmalla makoilleen langanpätkän (7veikkaa).

Silputtua vehnänolkea

Jossain vaiheessa ongin langan ylös ja koepesin sitä käsin. Väri tuntuu pysyvän. Sitten koetin muussata mössöä vanhalla sauvasekoittimella ja jotain tapahtuikin, mutta tapahtui myös se, että se sekoittimen terä oli ihan heinäkuiduissa ja sain nyppiä ne pihdeillä sieltä irti. Ja keitto jatkui. Ja jossain vaiheessa otin levyn päältä pois ja unohdin keitoksen tiskipöydälle ja taisi se huilata siinä parikin päivää ;) .

Keitelty vehnänolkimössö

Vihdoin sain taas itseäni niskasta kiinni ja huuhtelin mössöä ja samalla poimin pisimmät korret mössöstä pois. Hienomman osan laitoin veteen sellaiseen mustaan muovikippaan (missä suurtalouskeittiöihin tulee ruokia) ja alle ujuttelin kröhmm no.. jonkinmoisen sahaa-pelkäävän-naisen huteran viiran (näkyy myöhempänä kuvassa) eli jäätelöpakkauksen muovikanteen leikkaamaani isoon reikään pingoitin ilmastointiteipillä palan valoverhoa ;) Tuolla ja ihan irtonaisella valoverhon palalla nostin sitten massaa toisaalle kuivumaan. Ja osan massaa sulloin piparimuotteihin muutaman millin kerrokseksi.

Olkijutut kuivuivat pannuhuoneessa päivän pari. Ihmetys oli suuri kun irroitin tuota seittimäistä olkipaperia siitä valoverhon palasta. Sehän pysyi koossa :) täytyy myöntää, etten olisi uskonut silloin kun sitä sieltä vedestä ylös “haaviskelin”.

Olkipaperia

Piparimuottijutuistakin tuli ihan kelvollisia koristeita. Reunoja jouduin kuitenkin saksilla siistimään. Tässä kuvassa näkyy nyt vain kuvaushetkellä ainoa kuivunut piparimuottikokeilu. Ja myös tyhjäksi puhallettu ananmuna, minkä päälle sivelin niitä viimeisiä kattilassa olleita silppuja. Vahinko vain, että muna meni hieman puhallusreiän vierestä rikki. Eli olkimassa jäi siihenkin vain painelemalla kiinni. Tiedä sitten onko tuo nyt kovin esteettinen näky?

Olkimassakokeilut

Loppukeitoksen, missä oli siis jo huuhteluvettäkin mukana laitoin vielä uudelleen kiehumaan ja ajattelin kokeilla mitä se tekee valkoiselle Huopanen -villalangalle. Heitin sekaan myös etikkapullon jämät ja hieman suolaakin. Koska lanka näytti siinä hiljaa poristessaan aika vaalealta heitin joukkoon myös muutaman sipulinkuoren. Taisin keitellä reilu puolituntia ,tai kolme varttia ja jätin sitten keitoksen jäähtymään. Otin langan vedestä ja aloin hetken päästä huuhtelmaan haalealla vedellä. Tässä lanka (noin 10g) kuivana auringonvalossa.

Olkimassan keitinliemessä värjätty Huopanen lanka

Ja vielä sama (muotopuolella) kerällä valkoisen paperin päällä salamakuvassa. Vieressä on se pieni 7veikan pätkä, mikä kiehui siellä voimakkaammassa alkukeitoksessa mukana. Tuo pikkupätkän loppupää (ruskea pää) lillui aikoinaan punaviinilasin pohjalla eräässä toisessa kokeilussa. Hyvin otti siis punaviininkin väri lankaan kiinni, mutta eihän sitä nyt lankaan kannatta tuhlata :)

Olkimassan keitinliemessä värjätty Huopanen ja 7veikan pätkä

Olkipaperi menee kortteihin ja muutamasta käsin litteäksi painamasta “lätystä” leikkasin näitä perhosia risukranssin koristeeksi. Perhosen siipiäkin sai hieman jopa taitettua ilman, että olkipaperi murtui. Kerrassaan mielenkiintoinen materiaali. Taatusti kokeilen uudelleen, mutta koska tässä (erittäin rikkaruohoiselta) pellolta kerätyssä puimurisilpussa oli niin paljon muutakin kortta kuin tuota vehnää, aion jatkossa investoida osto-olkeen. Muistaisin lukeneeni, että kauran olki olisi kauneimman väristä ja kiiltävintä. Voin olla kyllä väärässäkin.

Olkiperhonen

Ja tässä vielä tuo pienempi piparimuotissa kuivunut sydän kranssiin lisättynä. Sydämen väri ole oikea, jouduin käsittelemään sitä, kun oli todella tumma läiskä tuossa kuvassa. Lisäsin aiempaan postaukseen myös uuden, päivänvalossa otetun kuvan koko kranssista.

Sydän piparimuotissa olkimassasta

Nautitaan auringosta ja lämpöasteista vielä kun voidaan, taitaa olla takatalvi tulossa :|

This entry was posted in Luonnonmateriaalit, Olki, Värjäyskokeilut. Bookmark the permalink.

8 Responses to Ensikosketus olkimassaan ja -paperiin

  1. Mari says:

    Ihan mahtavaa kun joku keksii ja jaksaa kokeilla niin monenlaisia juttuja! Sinun pitäisi pari lammasta ottaa niin saisit ihan omatekoista villaa värjäilyihin…=)
    Tuo olkipaperi on kaunista…Pitääpä kokeilla syksymmällä.

  2. risulintu says:

    Ottaisinkin Mari noita lampaita, mutta kun tuo navetta hiiskutti vieköön on ihan purkukuntoinen. Siellä on siis ollut myös lampola, karsinatkin aika hyviä, mutta muu navetta romahtamispisteessä :( Eikä navetan korjaus ole tässä nyt ensimmäisellä sijalla kun tämä talokin tässä (ukkokullan) rustattavana ;)

    Joulukortteihin muuten alunperin piti jo tuota olkipaperia tulla, mutta kummasti se aika vaan rientää. Ja suosittelen muuten tuon melkoisen voimakkaan hajun takia lämpimästi mössön keittelyä ulkona.

  3. wiiks says:

    Hei mitäs ne lintujen lyhteet ovat? Kauraako? Nyt keräilemään tuttavien “lyhdejämät” pois pihoilta, ja napsimaan varret palasiksi…

    Eikö huopanen yhtään huopunut siinä poristessaan?

  4. risulintu says:

    Ei tuo Huopanen niin kauheasti porissut, pidin levyä aika pienellä. Kyllä se hieman tarttunut itseensä oli, mutta vain hyvin vähän. Täytyy vielä testata miten lanka toimii pesukoneessa ja minkävärisenä se tulee sieltä ulos.

    Lyhdeasiaa minäkin mietin. Kannattaa sitten silputessaan heti poistaa sieltä joukosta ne korren paksummat “jatkoskohdat”, mikähän niidenkin oikea termi mahtaa olla?

  5. Tuija says:

    Tosi kauniin väristä olkipaperia olet saanut ihan “roskista”. Luonnonmatteriaalikurssilla oli tehty paperia jos jonkinlaisesta materiaalista mutta ehdottomasti kauneinta keltaista tuli valmiista askarteluoljista(kuivia ja rikkinäisiä, roskiin menossa, muuten en olisi raatsinut käyttää tämmöiseen). Paperia oli tehty myös vihreästä ruohosta. Pitäisikö pääsiäisenjälkeenkokeilla rairuoholla?? Topakkuutta paperiin saa laittamalla sekaan hieman paperisilppua. Silloin tuo paperi kestää taitteluakin. Mutta ei ole kyllä yhtä kauniin pitsimäistä.
    Pari vinkkiä massan työstämiseen (luonnonmatskukurssilta saatuja) ; Massan huuhteleminen käy helpoimmin kun ompelet siitä valoverhokankaasta pussin ja tyhjennät massan sinne. Sitä pussia on sitten helppo huuhdella. Massan silppuaminen hienoksi käy sitä helpommin, mitä enemmän astiassa on vettä suhteessa massaan. Sen ylimääräisen veden voi sitten siivilöidä pois. Ja kestää sauvasekotinkin kuumentumatta liikaa.

  6. risulintu says:

    Kiitos vinkeistä Tuija :) Nyt pitäisi viimein saada myös jo ties kuinka monta päivää pannuhuoneessa lionnut paperimassaämpäri tyhjennettyä. Ja pihallekin pitäisi ehtiä sen sammalmunan tekoon. Ja jatkaa eilen vielä kesken jäänyttä kevätsiivoilua taas parin ikkunan verran :( Ikkunanpesussa en tykkää yhtään näistä monipintaisista ristikkoikkunoista, muuten kyllä.

  7. Kesän lapsi says:

    Ihanan pitsimäistä paperia. Ja ihastuttava väri! Mun piti kanssa kokeilla viime syksyn Kädentaitoja monipuolisesti-kurssilla moista. Naapurin pellolta on lupa korjata puintijätettä talteen. :O) Vaitettavasti jouduin joustamaan mieheni töiden takia. Tästä sun kokeilusta sain uutta inspiraatiota. Ehkäpä minäkin uskaltaudun kokeilemaan kotona tätä jo ensi syksynä.

  8. Minna says:

    Kivan näköistä on tuo olkipaperi! Eipä ole tullut mieleen kokeilla, vaikka muuten tavallisen paperimassan joukkoon olen mitä milloinkin lisäillyt. Olkipaperista leikattu perhonen on sievä. Samoin tekemäsi kranssit on kauniita … olet kai vihdoinkin ehtinyt nauhakauppaan :O) Kiva se rikkoutuneista valoista otettu korento. Vaikka harmi, että valot menivät niin nopeasti rikki.

    Minulla on kevätsiivous edennyt vasta kaksi pientä ikkunaa sisäpuolelta :( Ei voi oikein kehua nopeutta. Nyt on kyllä liikaa puuhaa tänä keväänä yhtäaikaa ja vielä armoton väsymys. Tänään totesin miehelle, että ei harmittaisi ollenkaan niin paljon se töiden jälkeen nukkuminen jos en normaalisti tekisi mitään muuta kuin lukisi ja tuijottaisi telkkaa. Mutta kun… olen tottunut aina tekemään jotain. Nyt ei jaksa edes kutimia illalla pidellä käsissä. Kamalaa! Ja eilen meinasin töissäkin nukahtaa kesken palaverin :O)