Onnea on…

Kolmet uudenkarheat, mutta ah silti niin pehmoiset villasukat!

Onnea ovat myöskin mummot ja mummut (=oma ja ukkokullan äiti), jotka näitä jaksavat meidän perheelle tehdä.

Ja vielä yhdet roosat ihanuudet, joita pidän nyt unisukkina.

Kyllä näiden kanssa kelpaa kakluunin vieressä lämmitellä :)

Itsekin näitä toki neuloisin, mutta ranteet eivät tykkää siitä puuhasta yhtään. Joulun jälkeen kokeilin taas pitkän tauon jälkeen varovasti, mutta vain toiseen kantalappuun asti pääsin.

Iso onnenaihe on myös verstaalla ja pihalla lojuva valtaisa risukasa, joka pitäisi siitä pikkuhiljaa jalostaa siitä kransseiksi ja linnuksi.

Villasukista ja risuista muihin aiheisiin. Marielisa Elämänpyörässä blogista haastoi minut kertomaan inhokkiruuistani. Niin erilaisia me ollaan, sillä Marielisan omassa inhokkilistassa on 4 sellaista ruokaa mistä itse tykkään, mm. raaka sipulisilppu hernekeitossa on minusta namia :) Mädistä en osaa sanoa, mitään kun ei monesti ole tullut maistettua, luokittelen sen ruoka-aineisiin joita ilman voin hyvin olla.

Muistan, että inhottavista ruokamuistoista olen jutellut aiemminkin tässä blogissa. Löysin ko. postauksen vajaan vuoden takaa. Siellä kommenteissa muutkin kertovat inhokeistaan. Mutta tässä vielä päivitetty top5 inhokkiruokalistani, jos semmoisista voi edes ääneen puhua kun iso osa maapallon väestä näkee nälkää.

  1. sipatti (savukinkun palasia valkokastikkeessa) ja valkokastike yleensäkin
  2. kesäkeitto (en ole uskaltanut edes ajatella kuoluaikojen jälkeen)
  3. kurkkusinappisalaatti (se mitä kipsoilla laitetaan lihapiirakoiden väliin), myös hyvin etikkaiset kurpitsalaatit yms aiheuttavat saman puistatus-reaktion
  4. veripalttu ja -lätyt (muistelin, että olisin koulussa tykännyt. Isompana kokeilin palttua ja syömättä jäi)
  5. Maksaruuat (niistäkin saa varmaan hyviä kun maksa ei ole sitkeää kuin kengänpohja)

Tähän kertoiluun piti haastaa 5 muutakin, mutta muuta tätä nyt niin, että se joka haluaa kertoilla, kertokoon. Joko omassa blogissaan tai tämän viestin kommenteissa. Tulen sitten blogeihinne lukemaan mikä teitä puistattaa :)

Aurinkoista päivänjatkoa!

This entry was posted in Haasteet, Muiden tekemää. Bookmark the permalink.

6 Responses to Onnea on…

  1. Pajupirtti says:

    Kyllä ne rakkaat isovanhemmat jaksaa ilostutta meitä lahjoillaan.
    Mikä onkaan ihanampaa kun kääräistä uuden uutukaiset villasukat
    jalkoja lämmittämään.Vielä kun on todella raikkaita värejä käytetty.
    Ei aina synkkiä värejä. Pirteyttä pitää elämässä olla.Kutojille lämpimiä ajatuksia.

  2. risulintu says:

    Kiitos Pajupirtti. Aloitin itse nuo pinkit joulun jälkeen kun oli jotenkin sellainen olo, että tarvitsi jotain värikästä. Muuta kuin joulun punaista.

    Senverran vielä tarkennan, että kysessä on tosiaan oma äiti ja anoppi, mitä lastenlapsien tultua on alettu kutsumaan mummoksi ja mummuksi. Omia isovanhempia minulla ei ole enää pitkiin aikoihin ollut, enkä ole yhtä heistä edes koskaan ehtinyt näkemään.

  3. sasu says:

    Kauniita sukkia!

    On se jännää, sillä mistä toinen tykkää niin toinen ei voi sietää sillä:
    minä taas tykkään aivan mahdottomasti sipatista, maksasta ja kesäkeitosta. Veriletuista ja paltusta ei minäkään välitä, sekä sinappi, on se sitten missä tahansa ei mene alas.

    Nyt syön tässä samalla tuoretta kalakukkoa ja kyllä on hyvää….

    T. Sasu

  4. Heli S. says:

    sasun kanssa olen samoilla jäljillä, sipatista en ole kyllä koskaan kuullutkaan, mutta valkokastike on ihanaa! Maksaruoat on hyviä hyvin valmistettuna ja aina välillä täytyy saada laittaa leivän päälle maksamakkaraa ja kurkkua :)
    Inhokkiruokia ei koskaan tule heti mieleen kun niitä kysytään, mikä tahansa kun voi olla hyvin tai huonosti valmistettua. Makkarakeitto ei kuulu suosikeihin, varsinkaan sellainen, “makkara palasiksi, samoin peruna ja pussillinen keittojuureksia kiehumaan, kunnes peruna on kypsää ja juurekset mössöä”

  5. Pajupirtti says:

    Mummu ku äiti. Meilläkin itse aloin kutsua äitiäni mummiksi kun omat
    lapseni niin tekivät. Samoin meidän sukat on kutonut oma edesmennyt äitini. Minäkin olen ssiitä harvinainen(ehkä) etten ole nähnyt ketään oikeaa isavanhempaani. Äidin enon vaimo oli minun MUMMOni aina ja vasta nyt vanhempana sitä jotenkin kun omaa äitiäkää ei ole enää kaipailee mummoja elämäänsä.

  6. Vaapukkamehu says:

    Kyllä me ihmiset tosiaan ollaan niin erilaisia.. Inhokki ruokais ovat kaikki miltein siellä minun top 10 herkuissa :D oi, mummon kesäkeitto, joka on tehty kesällä pellosta haetuista vihanneksista. keitetty niin, että perunat soseutuvat ja tekevät liemestä kuin kermaista, nam…
    Noista halkeamista muistin omasta pihasta viimekesältä hauskan sateen tekemän kanjonin. Sitä oli myös kuvattava, kun oli niin erikoinen.
    ihania juttuja sinulla blogissasi. Olen aika huono kommenttien jättäjä, vaikka usein käynkin :)