Sain viimein pari päivää sitten valmiiksi tämän pitkällisen projektin. Tiesin kyllä, että kissaoksia tarvitaan todella paljon, mutta silti aliarvioin määrän vieläpä kahteen kertaan. Sovelias rusettivärkki on vieläkin vähissä ja olisin halunnut jotain luonnollisempaa, mutta nyt tuossa on tuollaista harsomaista tekokuitunauhaa koristeena. Sähköjohdonsisus-pohjan “päättelin” piiloon kieputtamalla päähän juuttinarua. Tänään keräilin pellon siistimisessä syntynyttä pajua ja pajukeppejä tulevia juttuja varten ja lsamalla öysin kyllä paljon “kissoja” mutta voi :( , olivat jo parhaassa kukassaan. Nättejä toki olivat katsella, mutta ei niistä enää kransseihin ollut. Ensi keväänä sitten taas kissoitellaan lisää ja onhan tämäkin kranssi monen vuoden ilo, kun ei kovakouraisesti käsittele.
Hauskan näköinen tämä pajunkissasydän. Sen tunnelmaa voi vaihtaa rusetin väriä vaihtamalla. Esim. jouluksi punainen. Eilen kun veistelin kaadetusta vaahterasta kuorta kasvivärjäyksiäni vaten, siinä tuli runsaasti puuta, joka irtoili sitten toisistaan ohuina säikeinä. Itse laitoin säikeet kompostiin. Ajattelin, että sinä varmaan olisit minun tilanteessani kehittänyt niistä jotain hauskaa, mutta itse en ehtinyt ajattelemaan, mitä niistä olisi voinut tehdä.
Jälleen taattua Risulintu-laatua :) Kerrassaan hurmaava teos !!
Itse olen hieman yliherkkä pajunkissoille, joten käsitteleminen jää minimiin, mutta ulko-ovessa tuollainen olisi kyllä soma. Onneksi pajua voin kyllä muuten työstää…kovasti olen jo tienvarsipajukoita sillä silmällä katselut, että piakkoin pitää mennä taas keruuseen ;) (vaikka on tuolla pihan perällä vielä entisiäkin pajunippuja jemmassa….) Pitkiä pajuja tarvitsisin nyt paljon enemmän, mitä mulla on. Kovasti olen jo kompostin vierustalle kaavaillut tekeväni pätkän vankkaa pajuaitaa näkösuojaksi, mutta ensin pitää roudan sulaa maasta…
Onpas kaunis!
Tosi kaunis!
Todella kaunis=)
Söpö kissakranssi!
Taas kerran: Ihana! Ja nuo pikku tossukat myös tosi söpöt.
Olen muutaman kerran vieraillut blogissasi. Olet todella taitava risutöissä.
Jossain sivuillasi oli IHANA tuoli, jossa kukkia…. se vei sydämeni.
Kaunis, herkkä sydänkranssi. Onko sinulla hyvää ohjetta tai vinkkiä kranssipohjan tekoon? Minulla olisi runsaasti pihassa materiaalia, mutta kransseistani tulee aina viutiloita ja epämuodostuneita. Tarkoitan siis kranssia, jonka pitäisi olla pyöreä.
Ihana! Täytyy heti käydä poimimassa kissoja. Katselinkin juuri viikonloppuna kun käytiin mökillä, että harvinaisen isoja kissoja on nyt täällä pohjoisessakin.Tosi kiva idea!
Minunkin piti tehdä näitä vielä lisää vähän pienempänä versiona, mutta täälläpäin alkavat kissat olla jo yli-ikäisiä.
Anne: tarkennatko hieman minkälaista pyöreää kranssia tarkoitat? Ihan pelkästään risuista tai muista pitkistä oksista tehtyä paksuhkoa kranssia vai ohuemmalle kehälle sidottua kranssia kuten esimerkiksi mustikanvarvuista sidottua?
Tarkoitin lähinnä tuollaista paksuhkoa kranssia risuista yms. tehtynä.
Kranssinteko on varmaan monelle sellainen makukysymys, että tapoja on vähintäänkin yhtä monta kuin on tekijääkin.
Itse käytän kranssin sisällä yleensä muutamasta paksummasta koivunoksasta pyöräitettyä rengasta. Renkaan vahvistan joskus kietomalla ympärille harvakseltaan (noin 5cm välein) kierroksen rautalankaa ellei se muuten tunnu pysyvän hyvin kasassa. Sitten väännän sen niin pyöreäksi kuin saan. Joskus teen pohjan pajunvitsasta jos ei satu olemaan käsillä tuollaista vähän pidempää ja suht taipuisaa koivunoksaa. Aloitusrenkaaseen alan sitten kietomaan niitä varsinaisia risuja. En ole koskaan päässyt tekemään kranssia riippakoivusta, vaan aina näistä lyhyistä “känkkyräoksista” joista tulee kranssiin kyllä tietynlaista jämäkkyyttä varmaan enemmän kuin löysemmästä riippaoksasta.
Kranssejahan voi tehdä jäykistäkin oksista, kuten esim. sentin, parinkin paksuisista katajanvarsista. Silloin vain täytyy oksaa “kietoa” kranssiin molemmista päistään. Samoin täytyy menetelllä myös tehdessä kranssia hauraasta materiaalista kuten esim. virpiangervon risuista. Mutta yleensä siis se oksan tyvipää (paksu pää) pujotetaan sopivaan rakoon, ettei pää jää näkyviin ja sitten kierretään oksa (yleensä myötäpäivään) kehikon ympärille. Makuasia on sitten se, kietooko kaikki oksat kranssiin samaan suuntaan vai kietooko osan erikautta ja saa kranssiin ristikkomaisen pinnan. Riippakoivun oksilla voi varmaan leikitellä vähän enemmänkin. Lyhyistä ja hapsottavista hieskoivun risuista kiedotut kranssit olen yleensä vielä sitonut harvalla kierroksella rautalankaa mahdollisimman huomaamattomasti oksien suuntaisin rautalankavedoin.
Ja mitä isompaa kranssia on tekemässä, sen tukevammaksi kannattaa se sisin kehä tehdä ja muutenkin tehdä kranssista aluksi aika tiivis. Ja yksi keino on myös käyttää jo kuivunutta pajurengasta siellä sisällä.
Ja vielä loppuun haluan sanoa, etteivät ne kranssit varmaan taitavimmiltakaan tekijöiltä aina onnistu. Omat parhaiten onnistuneet kranssit päätyvät yleensä sellaisiksi suht pelkistetyiksi koristeiltaan. Pieniä muotovirheitä kun voi hieman koristeilla tai rusetilla kätkeä.
Kuulisin mielelläni myös muiden kommentteja ja tekotapoja. Tämä omani on sitä kantapäänkauttaopittua -metodia :)
Ps. Olisikohan tämä ansainnut olla ihan oma postauksensa?
Hurmaava kranssi:o)
Rullalle kääritystä sanomalehdestä ja jätesäkistä leikatusta suikaleesta saa tosi jämäkän pohjan suurempiinkin töihin. Itse tein suuren havukranssin koristeille ja valoille syksyllä ja hyvin kesti tuulet ja tuiskut. Pohjan voi käyttää uudelleenkin ensi syksynä jos niin haluaa.Nurinpäin käännetty ämpäri on hyvä apu pyöreän kranssin tekemisessä olipa materiaali mitä tahansa.
Kiitos!
Oli todellakin perusteellinen ohje kranssiin.Nyt uskallan minäkin taas yrittää.
Jestas kuinka ihania kransseja sinä osaat tehdä…aivan mahtavia! Mä tykkään ihan hirveesti kransseista, mutta en kyllä tuollaisia ihanuuksia osaa tehdä. Sivuillasi on ihana seikkailla ja ihailla luomuksiasi!
Ihan siisti <3 :)