Mennyttä naista – taas kerran

En lannistunut siitä sandaaleille kaatuneesta mesiangervo-värikeitoksesta vaan lähestyvästä ukkosilmasta huolimatta kävin silloin keräämässä uuden kasvisatsin. Tälläkertaa otin kattilaan pelkkää maitohorsmaa sen helpon sijainnin takia. Kukkavanan tai siemenet tosin leikkasin pois.

Horsmaa kattilassa

Tämä kiehui hissukseen useita tunteja pesuhuoneen lattialla. Sateen ja ukkosenkumun takia siirsin keittolevyn sisätiloihin tänne, missä saa oven kiinni ja tilassa on huippuimuri katolla vetämässä mehukkaita aromeja ulkoilmaan. Muuten en kyllä suosittele tätä sisätiloihin.

Kiehunut horsmakeitos

Keitos jäi jäähtymään kasvit liemessä ja vasta seuraavana päivänä siilasin liemen. Sitten vain liemi uudelleen levylle ja hetken vedessä lionnut Nalle-vyyhti sekaan. Lämpötilaa seurasin kinkkumittarilla, mikä täytynee nyt pyhittää värjäyskäyttöön. Kiinnitin sen kattilan reunaan rautalangan palasella. Alunan lisäsin noin 50 asteiseen liemeen, lankojen ollessa sekoituksen aikaa ämpärissä. Heitin mukaan myös huopuneesta villalevystä leikattuja sydämiä.

Ensimmäinen lankakeitto

Keitoksen lämpötila nousi tuskastuttavan hitaasti ja sitä odotellessa neuloskelin Bambuboleron valmiiksi. Pikkutunneilla päätin sitten että nyt riitti keittely, otin levyn pois päältä, laiton kannen päälle ja menin nukkumaan.

Seuraavana aamuna sitten ongin aarteen esiin, huuhtelin etikkavedessä ja ripustin melko sotkuisen näköisen vyyhdin kuivumaan. Sitten kävin vyyhtimässä (vai vyyhteämässä?) toisen luonnonvalkoisen Nallekerän. Taas kerä liemeen, mihin heitin mukaan sen myös sen ensimmäisen miniliemen. Sama homma alunanlisäyksineen, mutta nyt en jättänyt lankaa lopuksi liemeen vaan nostin kuumana ämpäriin jäähtymään. Jäähtyneenä aloitin varovaiset huuhtelut ja kokeeksi en käyttänyt missään huuhteluvedessä etikkaakaan.

Jälkimmäisessä keitoksessa oli joukossa kokeeksi myös kaksi joidenkin verhojen mukana tullutta vaaleaa tupsua, jotain puuvillalankaa oletan. Kyllä niihinkin väriä tarttui, kuten vyyhtiä kasassa pitäneisiin kalalangan pätkiinkin.

Tupsut

Tupsukokeilusta innostuneena heitin limeen myös vanhan miesten kauluspaidan koska liemessä oli silmämääräisesti vielä väriä. Paidan laitoin kuivana, hölmö minä! Olin sitonut siihen kalalangalla muutamia kohtia ryntylle. Kävin vielä penkomassa jääkaappia ja heittelin sekaan kaikki mahdolliset kelta- ja punasipulinkuoret mitä löysin.

Aika herkun näköistä soppaa, vai mitä? :)

Paitakeittoa olkaa hyvä!

Sipulinkuoren lisäksi en muuta sitten enää lisäillyt. Paita kiehui aikansa ja liemestä oton jälkeen heitin sen esihuuhtelun jälkeen pesukoneeseen normaaliin 40 asteen hienopesuun Bioluvilin kera.

Tässä paita pikaisesti silitettynä. Pääsi kuivumaan niin, ettei enää millään saanut silittämällä sileäksi. Kuvassa paita on haaleampi kuin luonnossa. Ihmettelin värin noinkin hyvää tarttumista kun katsoin pesulappua. Paidassa oli vain 60% puuvillaa ja 40% polyesteriä. Vaaleat selvärajaiset läikät johtuvat siitä kuivana pataan heittämisestäni.

Horsma/sipulinkuorivärjätty paitapusero

Paidan selkäpuolen ruttauskuvio onnistui paremmin kuin hihoissa.

Paidan selkää

Ja kun ulos pääsin ennen ukkossateita kuvailemaan kuvasin myös uudet lanka-aarteeni. Väri ei toistu kuvassa yrityksistäni huolimatta ihan todellisena. Lanka on enemmän kullankeltaista. Keskellä on pikkukerä, huomattavasti vihertävämmänkeltaista mesiangervokeitoksella värjättyä (seassa hiukan horsmaa).

Horsmavärjättyä lankaa

Ensimmäisen ja toisen keitoksen välillä ei isompia eroja ole. Kakkoskeitos (etummainen vyyhti) on kyllä hieman heleämpi ja puhtaamman keltainen. Se ei jäänyt liemeen jäähtymään, eikä kokenut etikkahuuhtelua, olisiko sillä osuutta toisen (taaempana olevan) vyyhdin sameuteen?

Jälkeenpäin jäin myös miettimään olisinko saanut värjättyä molemmat vyyhdit (300g) samalla kertaa, kun kerran väriä tuntui noin hyvin riittävän? Kokeilu oli erittäin mielenkiintoinen ja koukuttava, taas kerran. Seuraavaksi aion pitää silmät auki sienimetsässä ja käydä tarkastelemassa tontin kiviä ja kallionreunoja kiventiera-silmin.. Samalla inventoin myös vaatekaappiani.

Mutta se mitä ehkä teen toisin on, että etsin jostain valmiiksi vyyhdillä olevaa lankaa, vaikka sitten en kai saakaan muuta kuin 100% villalankaa. Näistä polyaminisekoitelangoista tulee ainakin yhdet sukat. Se sekaisempi vyyhtikin on kerällä eli ei kai tässä auta kuin kaivaa sukkapuikot esiin ja aloittaa (vaikka kesken onkin jo yhdet sukat ja toppi).

Ensimmäinen kasvivärjäysraporttini loppuu kahteen valokuvattuun otteeseen Emännän Tietokirjastasta, osasta III Neilikka-Öljylamppu, vuodelta 1950. Kirja on äitini minulle ostama kolmeosainen kirpparilöytö. Sitä joskus mukava lueskella ja ihmetellä että onko tuolloinkin jo osattu, tai sitten päinvastoin kauhistella, että eikös ne ole tuota tietäneet.

kirjasta.jpgkirjasta2.jpg

This entry was posted in Värjäyskokeilut. Bookmark the permalink.

8 Responses to Mennyttä naista – taas kerran

  1. Pia says:

    Onnea uuden kokeilusi johdosta. Oli hauska lukea postaustasi. Kasvivärjäys on koukuttavaa. Jos värjää puhdasta käsittelemätöntä villaa, niin niitä voi sitten mm. pesukonehuovuttaa. Jos kattila ei ole kovin suuri, niin kannattaa käyttää pienempiä vyyhtejä. Itse olen vyyhdellä olevat langat vyyhdittänyt pienemmiksi, kun mulla ei ole kuin 10l kattila. Väri tarttuu tasaisemmin niihin pieniin vyyhteihin. Itse en ole 10l kattilassa värjännyt enempää kuin 150- 200g kerralla, juuri samaisesta syystä, että väri tarttuisi tasaisemmin.

  2. risulintu says:

    Unohtui mainita, että tuo emalikattilani on 15 litrainen ja litkua oli aluksi reilu 7 litraa. Ja vielä kerron noista huopasydämistä senverran, että niihin väri tarttui paljon huonommin kuin lankaan. Niin ja sen ensimmäisen minivyyhdin keittelin alumiinikattilassa, vaikkei niin kai virallisesti suositella tehtävän. Hyvä väri tuli siitäkin.

  3. Tiitsa says:

    vilkaiseppa tuonne blogiini ;)

  4. Villapallo says:

    Kiva seurata muidenkin värjäilyjä! Kannattaa vyyhdit sioa langoilla tarpeeksi monesta paikasta niin ei ole kurjaa kerä lankoja kerille:-)

  5. kangaskasa says:

    Mukava kuulla, että värjäys oli koukuttavaa ja väreistä tuli kauniit ja onnistuneet! Kivoja värjäyshetkiä tulevaisuuteenkin.

  6. Tuija says:

    Aah ja oih!
    Olipa kiva lukea kasvivärjäyskokeilustasi. Itse en vielä ole uskaltanut keittelemään liemiä vaikka tämmöiset jutut saavat minut melkein oitis juoksemaan pellolle horsman lehtien perään… Eli pian minäkin olen mennyttä naista, vaikka nuo työhommat alkoivat ja sotkevat kummasti tätä harrastustoimintaa.
    Tuo kullankeltainen houkuttaisi neulomaan sellaisia söpöjä sukkia…

  7. Kaanon says:

    Onnistuneet kokeilut kuvakertomuksessasi!
    Sen verran mielenkiintoiselta tämä värjäyshomma vaikuttaa, että se koukutti minut, ehkä kun ilmat lämpenee kokeilen tätä mökillä. Kiitos sinulle ohjeesta. Apteekistako alunan ostit?

  8. risulintu says:

    Anna mennä vaan Kaanon :) Kurkkaa myös tätä postausta kommentoineiden blogeihin, elleivät ne ole tuttuja. Sieltä saat taatusti lisäinspiraatiota :)

    Alunaa saa ainakin isommista apteekeista. Muita erikoisempia aineita saa ainakin Tetri Designista, tästä pääset suoraan verkkokaupan luonnonväriainesivuille http://www.tetridesign.com/eshop/categories/22/