Veriseitikkivärjäystä

Nyt on sitten kokeiltu myös pikkuhiljaa kerättyjen ja pannuhuoneessa kuivatettujen veriseittikien käyttöä langan värjäyksessä. Muutama tuorekin keitokseen mahtui. Murskasin kuivatut veriseitikit kädessä ja laitoin päiväksi sadeveteen likoamaan. Heti kun olin heittänyt sienet kattilaan tuli mieleen, että OLISI ollut kiva tietää paljonko niitä oli. Jäi tekemättä, mutta arvioisin sieniä olleen tuoreena noin litran jalkoineen.

Keitos näytti ensin todella tummalta ja kaikenkaikkiaan värjäsin sillä pieniä eriä 7-veikkaa ja Nallea neljä kertaa, yhteensä 280g. Tässä langat salamakuvattuna sisällä värjäysjärjestyksessä vasemmalta oikealle. Roomalainen numero kertoo värjäyserän.

Veriseitikillä (jalkoineen) värjättyä

Ensimmäisen värjäyserän valkoisesta 7-veikasta tuli oikein nättiä murretun punaista. Samaan aikaan aikaan keitoksessa oli myös vaaleanharmaata Nalle-lankaa, mistä tuli kaunista punaruskeaa. Puretuksena alunaa (15g/100g lankaa), vaikka se ei kai välttämätöntä sienivärjäyksessä olekaan. Lankaa oli yhteensä 100g.

Toisessa erässä oli taas valkoista 7-veikkaa 70g alunapuretuksella ja väristä tuli aika jännä. En saanut värivaihtelua kuvattua, mutta lanka on kaksiväristä. Polyamidikohdissa väri on pinkki ja muuten tuollainen murrettu punainen.

Kolmannessa värjäyksessä käytin taas samaa vaaleanharmaata Nallea, 60g, alunapuretuksella ja kuparisulfaattilisällä (mutu-määrä). Siitä tuli aika mukiinmenevää ruskeaa.

Kolmannen värjäyksen jälkeen keitos oli huvennut ja väriäkin näytti olevan enää nimeksi. Laitoin kuitenkin sekaan vielä 50g valkoista 7-veikkaa ajatuksena, että saisin vielä haalean roosaa. Liemessä oli kuitenkin vielä luultavasti tuota edellisen värjäyserän kuparilisää senverran, että roosan sijaan sain beigeä väriä. Tähän en lisännyt alunaa enää ollenkaan. Tämä lanka pääsi lisäksi vahingossa oikein porisemaan ja muuttui siten hieman karkeaksi.

Tänään kurkistin värikattilaan ja sinne jääneet vähän sienenpalat ja muu irtoaines olivat painuneet kattilan pohjalle ja liemi näytti lähes vesimäiseltä.

Veriseitikkien keittovesi neljän keiton jälkeen

Laitoin sekaan likoamaan vielä pannuhuoneeseen jääneet verihelttaseitikit jalkoineen. Taaskin unohdin punnituksen, mutta eipä niitä paljon ollut.

Verihelttaseitikit jalkoineen likoamassa

Jostain muistan lukeneeni, että kuivatuista sienistä ei välttämättä väri irtoa yhtä hyvin kuin tuoreista/pakastetuista. Ensi syksynä koetan varmaan tuota pakastusta sienten keräilyssä. Lisäksi useissa ohjeissa kehoitetaan lisäämään sekaan esim. 5g viinikiveä 100g:lle lankaa. Ehkäpä sitäkin täytyy joskus vielä hankkia.

Keltasipulin kuorilla värjättyäPia antoi taannoiseen sipulinkuorivärjäys -postaukseen kommenttina hyvän vinkin koettaa myös harmaan langan värjäystä. Niinpä minäkin laitoin vielä neljännen sipulinkuorikeitoksen porisemaan ja sain kuin sainkin reippaan vihreää lankaa. Tässä vielä lisäkuva sipulinkuorivärjäyksen väreistä. Järjestysnumero kertoo taas värjäyserän. Päivitän tämän kuvan vielä tuonne kyseiseen sipulinkuorivärjäys -postaukseen. Edelleenkään en ole heittänyt lientä kuorineen menemään, sillä kyllä siitä vieläkin saa väriä irtomaan. Nyt on vain lankavarasto värjäyslankojen osalta lähes pakkasella.

Lopetan raporttini fiilistelykuvaan veriseitikkivärjätyistä langoista. Jatkoa seuraa mikäli verihelttaseitikeistä jotain väriä irtoaa.

Veriseitikillä (jalkoineen) värjättyä 7-veikkaa ja nalle-lankaa

This entry was posted in Värjäyskokeilut. Bookmark the permalink.

8 Responses to Veriseitikkivärjäystä

  1. Ultsi says:

    Hienoja tuli!

  2. Inkivääri says:

    Oletpa hienoja punaisia värejä saanut aikaiseksi! Väri taitaa muuttua toiseksi eri puretusaineilla – muistelisin, että äiti on värjännyt jollain seitikillä sinistä? Täytyypä kysellä ja onhan ne hänen muistiinpanonsakin tuolla jossain…

    Oletko kuullut, että siitä punaisesta apilannäköisestä villisti leviävästä mikäsenniminytolikaan puutarhakasvista pitäisi myös irrota sinistä punaista? Ensin irtoaa sininen ja jatkovärjäyksessä punainen… Niin tarhakäenkaalihan se oli…

  3. Pia says:

    Kiva värjäysreportaasi, ja kauniit langat. Itselläni on veriheltat ja veriseitikit kuivumassa. Riittävän isoa saalista ei vielä ole, joten täytyy yrittää käyttää kuivuneita sieniä. Jostain luin sellaisen ohjeen, jossa verihelttaseitikit laitetaan likoamaan pariksi päiväksi, nostetaan ph esim. ammoniakilla (ehkä teelusikka ruokasoodaa ajaa saman asian), ja laittaa alunalla esipuretetut langat siilattuun liemeen, siitä lähtevät keltaiset värisävyt. Sen jälkeen sienet keitetään, jolloin niistä irtoaa punaisempaa väriä. En ole kokeillut, mutta ajattelin itse kokeilla tätä menetelmää punaisten lankojen toivossa.

  4. Ja eikös se niin ollut näissä verihelttaseitikeissä, että jalalla saisi keltaisen sävyjä ja lakeilla punaisia. Mielenkiintoinen metodi, ties vaikka kokeilisin.

  5. Pia says:

    Itse olen erotellut verihelttaseitikeistä lakit ja jalat toisistaan, siinä toiveessa tosiaan, että jaloista saisi keltaista, ja lakeista sitten punaisempaa.

  6. Eija says:

    Voi kun kauniita lankoja olet värjäillyt. Kranssitkin ovat tosi hienoja. Olisi ivaa jos joskus oppisi värjäämään villapuserolangat.

  7. Selma says:

    Tulinpa vastavierailulle ja ihastelemaan hienoja aikaansaannoksiasi. Langat ovat todella upeasti värjäytyneitä. Minun värjäykset ovat vain sipulinkuorijuttuja. Sinulla on hienoja oivalluksia käyttää luonnonmateriaaleja ja taitoa löytyy hyppysissäsi : )

  8. Elvi says:

    Olipa mielenkiintoiset sivut veriseitikkivärjäyksestä. Metsässä veriseitikit ovat kauniita, aivan kuin pieniä koruja sammalikossa. Olen värjäyksessä käyttänyt ainoastaan tuoreita/pakastettuja veriseitikkejä ja niistä lähtee uskomattoman paljon väriä. Värjäämistäni 1. värierän langoista kudoin itselleni villapuseron, jonka kauluksessa, hihojen ja helman resoreissa sekä nappilistassa käytin luonnonmustasta lampaasta kehrättyä villalankaa. Muilla sienillä värjätyistä langoista olen tehnyt mm miniryijyn.

    Sellaisista herkkutateista, jotka eivät enää kelpaa syötäväksi, olen saanut hennon vihertäviä sävyjä.