Vanhan himmelin uusi elämä

Tässä talossa oli muuttaessamme hieman rikkinäinen himmeli, mikä jossain vaiheessa sai siirron vintille. Mitään aavistusta himmelin iästä ei ole, mutta yli 7 vuotta se oli meidän aikanammekin vintillä, kunnes eilen kannoin sen kuistille ja tarkastelin sitä hieman lähemmin.

Himmeli kuistilla

Melkein jokainen risteyskohta oli rikki ja yksi sivu melkein kokonaan lytyssä. Monet korret (luultavasti jotain ruokoa) olivat lisäksi halki ja niitä näkyi joku jo joskus aiemminkin liimailleen.

Himmeliä tarkemmin

Nyt varmaan jokaisen himmelintekijän niskavillat nousevat pystyyn kun kerron, että liimasin himmelin kuumaliimalla kasaan. Ei minulla olisi toki ollut tuollaista ruokoakaan missään ja olki olisi ollut liian hentoa. Grillitikkuja tosin hieman mallailin, mutta nekin olivat liian ohuita. Jostain jouduin katkomaan ja lyhentämään “olkia”, toisaalta taas teippailemaan kirkkaalla teipillä kasaan. Liimaus oli yllättävän hankalaa, sillä pistoolia ei meinannut millään saada pujotettua sisimmäisiin risteyskohtiin.

Jokatapauksessa himmeli on taas katossa ja sai ehkä muutaman lisävuoden. Kokeilin solmia liimattujen risteyskohtien kohdalle pieniä punaisia rusetteja ja ne olivatkin ihan nättejä, mutta eivät värinsä puolesta sopineet tulevaan sijoituspaikkaan. Ehkä tässä täytyy vielä joskus itsekin tuota puuhaa kokeilla ja tehdä uusi himmeli. Himmeli mielestäni kuuluu tällaisen vanhan talon kapistuksiin.

Korjattu himmeli eteisessä

Tuo eteisenkään ikkunan päälinen ei välttämättä ole himmelin lopullinen sijoituspaikka. Nyt joulukoristeaikana se menee ikävästi tuon ylhäällä olevan risutähden eteen. Tuollaiset rottinkitähdet ovat suosikkejani paperitähtien ohella. Osmankäämienkelin olen saanut lahjaksi. Omat osmankäämit siivosin juuri kuistilta vinttiin roikkumaan.

Kuten kuvasta näkyy ulkona paistaa aurinko, lämpöä yli +4 astetta ja on mitä upein ulkoiluilma. Tuuli tosin tuntui menevän toppavaatteidenkin läpi. Otin metsään mennessäni pikkusahan mukaan ajatuksena havukranssi, mutta suurten kuusten alta löytyi valmiiksi pilkottuna mitä parhainta pörröistä ja tuuheaa oksankärkeä. Siis sellaisia 5-10 senttisiä suoria oksankärkiä. Taas täytyy ihmetellä, että miksi? Tuuliko niitä riepottaa vai oravat vai mikä? Tuossa korissa ne nyt odottelevat kranssiin pääsyä. Huomiseen.

This entry was posted in Olki, Rustaus. Bookmark the permalink.

6 Responses to Vanhan himmelin uusi elämä

  1. Inkivääri says:

    Voi kuinka kaunis! Ja ihanat kuistin verhot…

  2. wiiks says:

    Siitähän tuli ihan jees! Ei korjauskohtia huomaa ollenkaan :)

  3. Tinde says:

    Kaunis himmeli, vaikka onkin kuumaliimalla korjattu.Minusta jotenkin tuntuu että aito olki tummenee ja kovenee ajan myötä, eri olkilaaduissa on varmasti myös eroja. Minun tekemäni (siis tänä syksynä)olkihimmeli on jo muuttanut väriään tummemmaksi kuin teko hetkellä.Hyvää joulua sinulle ja perheellesi!

  4. risulintu itse says:

    Kiitos Tinde :) Olkea tuo himmelin (vai himmelin alku?) ei kyllä varmaan ole, järviruokoa ehkä? Paksuus vaihtelee ehkä 5-8 milliin. Katselin tosiaan netistä himmelin kuvia ja tuonkin ehkä pitäisi jatkua vielä alaspäin ja siitä voisi varmaan muutama “kuutio” roikkuakin.

  5. Kiki says:

    Jos joskus käyt Kajaanissa poikkeapa kahvila Pikanttiin kaupungin keskustaan. Siellä kahvilan kabinetissä on suuri ja tosi komea himmeli, sillä on kokoa pari metriä suuntaansa.

  6. Hanne says:

    Eikö olekin kiva, kun on tullut vähän lunta! Täällä pääkaupunkiseudullakin on lunta satanut tänään juuri sen verran, että maa on vähän valkoinen.